MIELIPIDE Mikael Leinonen
Kirjoittaja on Riihimäen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen
Palveluverkkokeskustelun ohella Riihimäellä on käynnissä keskustelu talouden vakauttamisesta ja ensi vuoden talousarviosta. Tuttu kysymys on jälleen pöydällä: pitääkö kunnallisveroa korottaa.
Lyhyesti sanottuna, mutta pitkällä tähtäimellä: kunnallisveron korottaminen ei ole kestävä ratkaisu. Se ei ole ratkaisu taloudellisesti, eikä inhimillisesti.
Kaupunginhallitus käsitteli 1.6. vakaan talouden ohjelman jatkoa ja mahdollisuutta veronkorotuksiin. Tein itse – joskin pitkin hampain – oikeistopuolueiden tukemana kompromissiesityksen, jonka osana kaupunginjohtajan esittämä 0,3 prosenttiyksikön veronkorotus olisi sallittu, mutta samalla siitä olisi sovittu myös yläraja lähivuosille.
Tavoite oli tuoda ennakoitavuutta ja suojata riihimäkeläisiä suuremmilta korotuksilta. Valitettavasti vasemmistopuolueiden edustajat eivät halunneet sitoutua tähän, vaan äänestivät sen puolesta, että tuleville vuosille jätetään avoimeksi mahdollisuus vielä suurempiin korotuksiin. Siis samat tahot, jotka aiemmin torppasivat esitetyt kaupungin henkilöstövähennykset. Toisin sanoen yhtä merkittävintä yksittäistä menojen sopeuttamista ei ole haluttu tehdä – mutta valmius verojen kiristämiseen löytyy.
Suomessa kunnallisvero ei kohdistu vain keski- ja suurituloisiin. Se kohdistuu käytännössä kaikkiin kokoaikatyötä tekeviin – myös pienituloisiin. Jokaisella prosenttiyksiköllä on konkreettinen vaikutus ihmisten arkeen.
Kahden keskipalkkaa ansaitsevan aikuisen perheessä jo puolen prosenttiyksikön korotus tarkoittaa noin 432 euroa vuodessa vähemmän rahaa käytettäväksi. Tämä ei ole pieni summa. Se voi olla kuukauden ruokabudjetti, lapsen harrastusmaksut tai talouden turvamarginaali yllättäviin menoihin.
Riihimäen pienituloisimmilla alueilla satojen eurojen lovi lompakkoon kirpaisee suhteellisesti vielä kovemmin. Kunnallisvero on tasavero – ja siksi se osuu kovimmin niihin, joilla on valmiiksi vähiten liikkumavaraa.
Riihimäki ei ole ajautunut tilanteeseensa yhdessä yössä. Kaupunki on pitkään elänyt yli varojensa ja rahoittanut menojaan velalla. Tämä näkyy nyt kasvavina kustannuksina ja yhä vaikeampina päätöksinä. Mutta ongelma ei ratkea siirtämällä laskua työssäkäyvien maksettavaksi.
Perheiden elinkustannukset ovat nousseet. Ruoka, asuminen ja energia vievät yhä suuremman osan tuloista. Monessa perheessä kamppaillaan jo nyt siitä, riittävätkö rahat arkeen. Tässä tilanteessa veronkorotus ei ole vastuullinen ratkaisu – se on helpoin ratkaisu.
Plakkarissa on paljon muitakin keinoja uudistaa ja turvata tärkeimmät palvelut. Täytyy vaan olla rohkeutta valita ne sen sijaan, että suljetaan vaihtoehtoja pois valikoimasta, jolloin vaihtoehdoksi jää pelkkä veronkorotus.
Veronkorotus syö vetovoimaa
Kunnallisevero ei ole vain numero budjetissa, vaan konkreettinen kilpailutekijä. Kun perheet ja työikäiset pohtivat, missä asua, veroprosentti vaikuttaa päätökseen. Jos Riihimäen vastaus taloushaasteisiin on verojen korotus, viesti on selvä: täällä asuminen kallistuu. Se heikentää kaupungin vetovoimaa juuri silloin, kun sitä pitäisi vahvistaa.
Riihimäen Kokoomuksen linja on selkeä: kaupungin varojen yli eläminen tulee korjata ensisijaisesti sopeuttamalla menot tuloihin. Työssäkäyvien riihimäkeläisten lompakolle meneminen on viimeinen vaihtoehto – ei ensimmäinen.
Riihimäen talous on mahdollista tasapainottaa. Mutta sitä ei pidä tehdä niiden kustannuksella, jotka pitävät kaupungin talouden rattaat pyörimässä.
Mikael Leinonen
kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen
KOKOOMUS RIIHIMÄKI