MIELIPIDE Jessica Sonko ja Mikael Leinonen
Kirjoittajat ovat Riihimäen kaupunginvaltuutettuja
Riihimäen palveluverkkokeskustelu käy vilkkaana – eikä aiheetta. Kaupungin omien ennusteiden mukaan perusopetuksen oppilasmäärä vähenee noin 500 lapsella 2030-luvulle tultaessa. Valitettavasti edes optimistisimpien väestönkehitysennusteiden ylittäminen ei merkittävästi muuta tätä kehityssuuntaa.
Perusopetuksen osalta muutokseen on mahdollista sopeutua hallitusti: Riihimäki kykenee tulevaisuudessa järjestämään opetuksen kahdessa yläkoulussa ja viidessä alakoulussa kohtuullisilla, noin 20 oppilaan ryhmäkoilla. Varhaiskasvatuksessa tilanne on toinen. Siellä tilahaasteet ovat arkipäivää jo nyt.
Peltosaaressa sijaitsevan Saturnuksen päiväkodin tilat ovat tiensä päässä ja vaativat merkittävää peruskorjausta. Junailijankadun Kalle Päätalon rakennus ei täytä esteettömyysvaatimuksia ja vaatisi mittavia korjauksia. Lapset ja henkilöstö tarvitsevat terveelliset, toimivat tilat viiveettä, eivät vasta vuosien kuluttua.
Palveluverkkoluonnoksessa ratkaisuksi varhaiskasvatuksen akuuttiin tilaongelmaan on nostettu perhetalo, uudisrakennus, jonka arvioitu valmistuminen sijoittuu vasta 2030-luvulle. Rakentamispäätöstä ei ole tehty, mutta silti merkittävä osa varhaiskasvatuksen ratkaisuista näyttää nojaavan tämän hankkeen toteutumiseen. Nykyisessä taloustilanteessa ja lapsimäärien laskiessa on perusteltua kysyä, onko vastuullista sitoa varhaiskasvatuksen peruspalvelut uudisrakennushankkeeseen, jonka aikataulu, rahoitus ja toteutuminen ovat täysin avoimia.
Perhetaloon nojaava malli tarkoittaisi käytännössä varhaiskasvatuksen keskittämistä ja useiden pienempien yksiköiden lakkauttamista eri puolilta kaupunkia. Tällainen ratkaisu ei ole vain hallinnollinen tai taloudellinen valinta, vaan se muuttaa lapsiperheiden arkea konkreettisesti. Kun arjen palvelut siirtyvät kauemmas kodeista, lisääntyvät kuljettaminen, aikapaine ja kuormitus erityisesti niillä alueilla, joista päiväkoti katoaisi kokonaan.
Näin rakennetaan puolen tunnin arkea kaupungissa, joka strategiassaan tavoittelee vartin kaupunkia.
Varhaiskasvatus ei ole mielestämme siirrettävä yksikkö, vaan olennainen osa asuinaluetta ja paikallista elinvoimaa. Päiväkoti on usein viimeinen julkinen palvelu, joka tekee alueesta houkuttelevan lapsiperheille. Kun se poistuu, katoaa helposti myös syy jäädä tai muuttaa alueelle.
Olemassa olevan rakennuskannan hyödyntäminen ja kehittäminen eivät ole kompromisseja, vaan vastuullista ja kestävää päätöksentekoa. Tulevaisuusvalmiit kaupungit huolehtivat perustehtävistään myös silloin, kun suurhankkeita ei ole mahdollista tai järkevää käynnistää. Ratkaisut tulisi tehdä nykyisten ja lähivuosien lasten tarpeista käsin, ei epävarmojen tulevaisuuden visioiden varaan.
Esimerkiksi Saturnuksen lapset tarvitsevat tilat nyt. Epävarma perhetalo-hanke, jonka toteutumisesta ei ole päätöstä, ei vastaa tähän todelliseen ja ajankohtaiseen tarpeeseen.
Me kirjoittajat tarkastelemme asiaa eri elämäntilanteista. Toinen meistä elää lapsiperhearkea ja tuntee palveluiden saavutettavuuden merkityksen käytännössä. Toinen toivoo tulevaisuudessa perustavansa perheen kaupunkiin, jossa varhaiskasvatus ja koulutus ovat aidosti lähellä arkea. Molempia yhdistää sama näkemys: päätöksiä ei pidä tehdä vain tulevaisuuden visioiden varaan, vaan ennen kaikkea nykyisten ja lähivuosien lasten parhaaksi.
Jessica Sonko (kok)
Kaupunginvaltuutettu,
Sivistyksen ja hyvinvoinnin lautakunnan varapuheenjohtaja
Riihimäki
Mikael Leinonen (kok)
Kaupunginvaltuutettu,
Kaupunginhallituksen jäsen
Riihimäki