MIELIPIDE Kari Moisiola
Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas, Riihimäen Kokoomus
Monesti tuntuu siltä, että Riihimäen katu- ja kaupunkisuunnittelussa eletään haavemaailmassa, jossa käytännöllisyydellä sekä käyttäjä- ja kunnossapitonäkökulmalla ei ole sijaa.
Pertti Mäkelä kirjoitti erinomaisen kirjoituksen Aamupostiin (Aamuposti 7.2.2025), jossa oltiin huolissaan Temppelikadun käytännöllisyydestä ja pysäköintipaikoista. Itse haluan jatkaa tätä pohdintaa muutamalla havainnolla keskustan muutoksista.
Ensimmäisenä on Hämeenkadun pyörätiemuutokset. Pyörätiet muutettiin yksisuuntaisiksi ja tuotiin muun muassa Kalapojanpuiston kadulle, pysäköintiruutujen ja ajotien väliin. Jalankulkijana olen havainnoinut ihmisten käyttäytymistä. Ennen lumien tuloa tein noin sadan pyörän otannan. Kaksi pyörää sadasta ajoi niin kuin oli suunniteltu. Loput ajoivat jalkakäytävää pitkin tai väärään suuntaan tai sekä että. Kun ollaan näin pienessä kaupungissa, ei ole asukaslähtöistä, että pitäisi vaihtaa puolta aina sen mukaan, mihin suuntaan on menossa. Eikä kukaan, paitsi vahingossa, toimi näin. Ja kun lumet tulivat, oli pyörätiet niin täynnä lunta ja epätasaisuutta, ettei koko pyörätietä edes nähnyt. Tällaisessa tilanteessa eivät muutaman harvat pyöräilijät olisi edes uskaltanut mennä pyörätielle.
Tämä on esimerkki siitä, miten kaupunkisuunnittelussa haaveillaan, että täällä on ikuinen kesä, aurinko paistaa ja kaikki kulkee pyörillä tai jalan. Kuten Mäkelä mielipiteessään totesi, olemme tästä vielä kaukana ja ihmiset kulkevat yhä autoilla. Kun kaikkien kunto ei anna mahdollisuutta kulkea jalan tai asuinpaikka on kaukana keskustasta.
Toinen esimerkki on Eteläisen koulun pohjoispuolelle tehty leikkipuisto. Puisto itsessään upea ja lapset nauttivan siitä todella paljon. Sitten tulee se kuuluisa Mutta. Seurasin rakentamista viime kesänä ja ihmettelin, että miten on mahdollista, että siitä kun kaivuri tuotiin tontille, kesti valmistumiseen noin neljä kuukautta. Kuitenkin puiston koko on muutama sata neliömetriä. Maa vietiin pois ja uutta maata tuotiin tilalle ja tehtiin istutuksia. Olisi tämän ehkä edullisemmin ja luonnonmukaisemminkin voinut tehdä. Kummallisinta kuitenkin on, että puisto on esteellinen. Puistoon pääsee vain portaita pitkin joko koulun pihalta tai kadulta. Jälleen oli unohtunut sekä asiakaslähtöisyys että etenkin käytännöllisyys. Oli kummallista seurata, kun kaupungin työntekijät kiskoivat ruohonleikkuria portaita pitkin, jotta pääsivät leikkaaman nurmikon. Kokonaisuudessa puisto vaatii istutuksineen kastelua ja huolenpitoa. Nämä kaikki tähän tarvittavat välineet kuljetetaan portaita pitkin.
Kun kaupungissa suunnitellaan uudistuksia, pitäisi ensisijaisesti huolehtia, että ne ovat käytännöllisiä sekä asukkaille että kaupungin työntekijöille. Kirkasotsainen haaveilu pitäisi unohtaa.
Huolimatta tästä pienestä rakentavasta palautteesta, olen edelleen sitä mieltä, että Riihimäki on Suomen paras kaupunki ja täällä on hyvä asua ja elää.
Kari Moisiola
Kuntavaaliehdokas, Kokoomus Riihimäki