BLOG by Eija-Liisa Dahlberg
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja teknisen lautakunnan jäsen
Edellisten kesien jatkoksi vesihuollon työmaat kesällä 2024 ovat saaneet monella savun nousemaan päästä. On selvää, että verkostoja pitää uusia, mutta se on epäselvää, miksi töiden toteutus saa kestää niin kauan.
Toteutustapa
Ongelma on se, että isot alueet (kaikki työalueet) avataan kerralla, revitään pinnat pois ja jätetään soralle tai ‘raavitulle’ asfalttipinnalle. Sen jälkeen ei tapahdu mitään moneen kuukauteen. Kadun tai muun kulkuväylän pintaa ei hoideta ja se on luokattomassa kunnossa. Tästä saa vääjäämättä sen kuvan, että työmaiden toteutuksen suunnittelu ei huomioi riittävästi (ollenkaan) katujen käyttäjien tarpeita ja turvallista liikkumista.
Vaikka kuntataloudessa tärkeintä on se, että työ valmistuu budjetoidusti toteutusvuoden aikana, se ei ole riittävä vaatimus työmaan muiden sidosryhmien tarpeille (mm. asukkaat,liikennöitsijät, ambulanssit, paloautot, yritykset, liikkeet, matkailijat tai apuvälinein kulkevat).
Kaiken tämän lisänä ovat valokuiturakentajat. Katujen asfaltit on pätkitty soiroilla, joissa on saattanut olla 4-5 cm terävät asfalttireunat useamman päivän auki. Alueet sotkettu ja loppuasfaltointeja sekä siivousta on saattanut joutua odottamaan viikkotolkulla.
Kaupungin rooli
Kaupunki hallitsee rakennettua kaupunkiympäristöä ns. yleisiä alueita (katuja, teitä, puistoja, pysäköintialueita, jne.) katuluvilla. Lain mukaan verkostorakentajilla on oikeus ja myös velvollisuus mahdollistaa asukkaille sähkön, veden ja lämmön sekä muiden operaattoreiden palvelut. Monet operaattorit ovat valtakunnallisia toimijoita, joten heidän prioriteettinsa on rakentaa oma palvelu mahdollisimman halvalla.
Jokainen operaattori tai verkostorakentaja joutuu hakemaan kunnalta katuluvan operoidakseen katutilassa. Kaupungit ovat heränneet siihen, että verkostorakentajat tai operaattorit eivät halua nähdä kaupungeille koituvia hankaluuksia tai suoranaisia taloudellisia menetyksiä operaattoreiden toiminnan seurauksena.
Kaupunki myöntää katuluvat kaupungin yleisillä alueilla niin vesiyhtiölle kuin muille verkostojen rakentajillekin. Kaupungin katulupaohje määrittelee, kuinka työ tulisi tehdä.
Kunnille katutilavalvonta on pienin resurssein haastava yhtälö. Kaupungit ovat pyrkineet kehittämään yhteistyötä verkostokumppanien kanssa, mutta yhteisrakentaminen ja katuluvan ehtojen noudattaminen ei toimi tarkoituksenmukaisella tavalla.
Työmaiden toteutussuunnittelu
Mahdolliset työmaista aiheutuvat haitat tulisi ratkaista jo ennen työhön ryhtymistä. Tilaajilla on suurin vastuu siitä, että toimijat katutilassa tietävät vaatimukset ja että niitä noudatetaan. Kaupungeille on toistaiseksi liian rajalliset keinot sanktioida toimijoita, jotka eivät annettuja vaatimuksia täytä.
Infran rakennushankkeissa tulisi työmaiden toteutussuunnittelua parantaa. Kun liikutaan kaupungin keskustan alueilla vilkkaimmilla katuosuuksilla, on kohtuutonta, että tiet pidetään näin huonossa kunnossa kuukausitolkulla. Olisi parempi, jos katuosuus olisi vähän aikaa kokonaan kiinni ja vaihtoehtoinen reitti käytössä, kuin että kaikki ovat yhtäaikaisesti auki ja kurjassa kunnossa.
Viestintä
Toinen tärkeä asia on viestintä. Etukäteisviestintä on ensiarvoisen tärkeää ja sen tulee saavuttaa kaikki korjausalueen käyttäjät: liikennöitsijät, ambulanssit, yritykset, kaupan liikkeet, laitokset, asukkaat, jne..Vielä tänä kesänäkin pussitettiin kaupan liike työmaalla. Tämä on tilaajan asia huolehtia, että tiedetään kaikkien sidosryhmien tarpeet ja että ne huomioidaan työn suunnittelussa.
Perinteisesti on pidetty asukastilaisuuksia tai viestitty lehdessä. Se ei riitä tänä päivänä. Kaikkia sidosryhmiä ei tavoiteta perinteisin menetelmin. Työmaa-aikaisiin muutoksiin ne ovat liian jäykkiä ja hitaita. Verkkosivut ja Facebook ovat hyviä viestimiä, joilla tavoittaa laajemman yleisön.
Haitat infraan
Kun operaattorit kaivavat rakennettua infraa, ne sekoittavat eri rakennekerrokset keskenään ja mahdollisesti vielä katujen reunoilla olevan perusmaan kadun rakennekerroksiin. Tästä seuraa pohjan rakenteen heikkeneminen ja nopeat painumat rakenteeseen. Myös asfalttiin leikatut soirot ja tilkuittain asfaltoiminen heikentävät merkittävästi kaupunki-infraa. Saumat aukeavat, vesi pääsee rakenteeseen ja tuhoaa väylän pohjarakenteen.
Kaupunkiympäristön rakennettu infra on yksi kaupunkien merkittävimmistä omaisuuseristä. Se, kuinka ympäristössämme rakennetaan vaikuttaa infran elinkaareen ja voi kasvattaa jo ennestään suureksi kasvanutta korjausvelkaa.
Pidän tärkeänä, että kaikki infrassa rakentavat tehostavat työmaa-aikaista suunnittelua siten, ettei työmaista aiheudu viime vuosien aikana syntyneitä pitkäkestoisia haittoja eri sidosryhmille.
Kaupungin tulee myös miettiä keinoja ohjata katuluvalla rakentavia tahoja sellaiseen rakentamistapaan, ettei se heikennä oman inframme arvoa ja kasvata korjausinvestointitarvetta.
Eija-Liisa Dahlberg
Kaupunginvaltuutettu ja teknisen lautakunnan jäsen