MIELIPIDE Jessica Sonko
Vaalipäivä lähestyy ja ensimmäiset vaalikoneet on avattu. Monet kysymykset ovat tuttuun tapaan kärjistäviä, polarisoivia ja joidenkin kysymysten olemassaoloa yksinkertaisesti kyseenalaistan. Myös kasvisruoan määrä kouluruokailussa on noussut keskusteluun. Tämä vaalikonekysymys ei ole ideologinen, vaan pohjimmiltaan kyse on siitä, uskooko ehdokas tieteeseen ja tutkittuun tietoon.
Ehdokkaiden perusteluja lukiessani vastaan tulivat ilmaisut puhdas, ravitseva ja maistuva ruoka. Eräs ehdokas kertoi ihmisen olevan ”luontaisesti sekasyöjä”, minkä vuoksi kasvisruoan lisääminen ei kävisi päinsä. Yksi ehdokas oli huolissaan lasten ja nuorten energian- ja hivenainetarpeiden täyttymisestä. Toinen kommentoi, että liha, kana ja kala kuuluvat kasvisten ohella osaksi monipuolista ruokavaliota. Kasvisruoan pakkotuputtamiseen toivottiin puututtavan rankalla kädellä.
Hyvä kuntavaaliehdokas, kasvisruoka ei tarkoita pelkkien kasvisten syömistä. Kasvisruoan toteutuksessa mennään pahasti metsään siinä vaiheessa, jos esimerkiksi kastikkeessa on enemmän kasviksia kuin kasviproteiinin lähdettä. Ei kenenkään ravitsemuksellisia tarpeita täytetä pelkillä porkkanoilla, eikä nykytutkimus ole havainnut, että liha, kana ja kala olisivat välttämättömiä ruokavaliossa. Lisäksi ilmaisut ravitseva ja puhdas ovat tässä yhteydessä turhia, sillä kasvisruoka on aivan yhtä ravitsevaa ja puhdasta kuin sekaruokakin, eikä sana puhdas kuvaa ruokaa muutenkaan millään tavalla, ellei sitä pesuaineella lähde hankaamaan.
Kouluruoka ei ole vain ateria, vaan se on myös ruokakasvatusta. Kouluruokailusuosituksen mukaan lapsia ja nuoria tulisi ohjata ruokailutilanteissa kestävän elämäntavan mukaisiin syömisen valintoihin, ja kasvisruokien tarjoaminen on osa tätä kokonaisuutta. Monelle kouluruoka on ainoa kosketus esimerkiksi palkokasveihin tai muihin kasviproteiinin lähteisiin. Siksi on tärkeää, että niitä opetellaan syömään osana ruokavaliota jo varhaisessa vaiheessa. Lapsi tai nuori pitää siitä, mikä on tuttua ja tutuksi tulee se, mitä tarjotaan toistuvasti.
Itse vastasin tähän vaalikonekysymykseen jokseenkin samaa mieltä, sillä Riihimäen kouluissa olisi hyvä olla kaksi pääruokavaihtoehtoa. Toinen vaihtoehdoista voi olla kasvisruoka. Täysipainoisesti koostettu kasvisateria sisältää vaihdellen eri kasviproteiinin lähteitä ja se on suunniteltu niin, että sen ravitsemuksellinen laatu vastaa sekaruokavaliota. Kouluruokailussa kasvisruoka ei ole vaihtoehto, joka pitäisi asettaa erilliseksi tai kyseenalaiseksi – se on osa monipuolista ja hyvin suunniteltua, kouluruokailusuositukset täyttävää syömistä. Ilmastoviisas ruoka on kouluruokailusuositusten mukaista ruokaa, joka edistää ihmisten ja luonnon hyvinvointia.
Opiskelukaupunkini Kuopio uutisoi vastikään vähentävänsä lihan määrää koulujen ja päiväkotien ruuissa. Lihaa korvataan jatkossa kasvi- ja kalaproteiinilla. Kuopio haluaa lisätä kotimaisen kalan käyttöä ja tehdä ravitsemuksellisesti täysipainoiset kasvisruuat yhä useammin täysin kasvipohjaisina. Tämä vähentää myös erityisruokavalioiden tarvetta ja tukee paikallisia viljelijöitä sekä vähentää riippuvuutta hintavammista tuontituotteista. Kasvis- ja kalaruokien lisääminen voi myös pienentää kaupungin raaka-ainekustannuksia. Riihimäen tulisi ottaa Savon pääkaupungista mallia!
Kyse ei ole siitä, että syödään joko lihaa tai pelkkiä porkkanoita. Kyse on siitä, että kouluruoan tulee olla Riihimäellä ravitsemuksellisesti laadukasta ja monipuolista – ja että sen kehittäminen perustuu tietoon, ei tunteisiin tai päättäjän makumieltymyksiin.
Jessica Sonko
Terveystieteiden maisteri,
laillistettu ravitsemusterapeutti,
kunta- ja aluevaaliehdokas