MIELIPIDE Eija-Liisa Dahlberg
Kirjoittaja on Riihimäen kaupungin teknisen lautakunnan jäsen
Riihimäen palveluverkon kehittäminen on ollut liian pitkään päättämättömyyden tilassa. Koko 2020-luku ratkaisua on haettu, liittäen se kaupungin itäisen puolen kehittämiseen. On tutkittu Lasten ja nuorten talo, uusi Peltosaaren koulu ja nyt käynnissä oleva varhaiskasvatuksen ja perusopetukseen keskittyvä palveluverkkotyö jatkaa samaa linjaa ja esittää Perhetaloa Peltosaareen. Kuka tätä prosessia johtaa – vai johtaako?
Jos lasten määrä vähenee ja olemassa olevia kiinteistöjä on liikaa, miten yhtälön ratkaisuna voi olla uuden rakennuksen rakentaminen? Ei ole paha, jos tekee virheen kerran – mutta monta kertaa.
Mikä Perhetalossa on ongelma?
Perhetalo on vasta tarveselvityksessä, siitä ei siis ole edes alustavaa hintaa tiedossa, eikä valtuusto ole tehnyt investointipäätöstä. Sama kuvio tapahtui aikanaan Peltosaaren uuden koulun rakentamisessa, ja kun toteutussuunnittelu valmistui, ymmärrettiin ettei kaupungilla ole sinne tarpeeksi lapsia eikä taloudellisia resursseja toteuttaa investointia.
Kaupungin talous huomioiden perhetalo voi kaatua siihen, ettei kaupunki kykene investoimaan tai halua kasvattaa palveluitaan. Investoinnin kaatuessa vesittyy samalla palveluverkkosuunnitelma. Kiinteistöjen hoito ei voi olla kestävällä pohjalla, jos päätöksiin ei voi luottaa. Peruskorjausten hintalappu kasvaa odotellessa.
Kaupunki laatii parhaillaan talouden vakauttamisohjelma 2.0 suunnitelmaa. Miten uuden perhetalokonseptin tuominen ja palvelujen kasvattaminen sopii tähän? Lautakuntien lausunnoissa puhutaan päiväkotien ja koulujen saavutettavuudesta. Saavutettavuus ei voi olla kolmen kilometrin säteellä piirretty ympyrä koulun ympärillä. Elinvoimainen kaupunki on sellainen, missä kaikki alueet voivat hyvin.
Tosiasia on, että keskustan alueella asuu vähemmän lapsiperheitä kuin keskustaa ympäröivällä kehällä. Eikö ratkaisun tulisi olla elinvoiman kannalta sellainen, että vartin kaupungissamme päiväkodit, esikoulut ja ala-asteet löytyisivät tuolta kehältä, lähellä lapsiperheiden asumista, kaikissa ilmansuunnissa. Keskustassa säilytetään keskusta-alueen tarpeen vaatimat päiväkodit.
Ei esimerkiksi Parmalasta ole mielekästä ajella keskustaan päiväkotiin lapsia viemään ja hakemaan, kaksi kertaa päivässä ja lähteä sitten moottoritietä myöten töihin. Se ei ole etu lapsille eikä vanhemmille.
Jos Herajoen koulu lopetetaan, voidaan läntisen kaupungin puolen elinvoima ja alueelle pientalokaavan rakentaminen unohtaa. Ratkaisut, jossa lapset laitetaan koulukyytiin, heikentävät lasten arkiliikuntaa.
Usein unohtuu kaikessa keskusta ja asema painotuksessa, että Riihimäellä asuvista vajaasta 12 000 työssäkäyvästä, keskustan alueella työskentelee karkeasti puolet.
Junalla pendelöiviä on arvioiden mukaan 2000 henkeä, mutta noin 4000 henkilöä ajaa Riihimäeltä autolla työpaikalleen toiselle paikkakunnalle. Jos halutaan säilyttää arjen helppous ja sujuvuus, palveluverkkoratkaisussa tulee huomioida perheiden arjen pyörittämiseen tarvitsemat pakolliset matkat.
Niin hyviä kuin pyöräily, kävely ja joukkoliikenne ovatkin, kaikille toimeentulon hankkiminen ei ole niillä mahdollista.
Eija-Liisa Dahlberg
kaupunginvaltuutettu
Teknisen lautakunnan jäsen
(Kirjoitus on julkaistu alunperin Aamupostissa 16.4.2026)